Puuhastelua kotiaskareiden parissa
Hei. Täällä taas ollaan.
Torstai: Aloitetaan päivä small talkilla ja sehän koskee aina
säätä. Kuten ystäväni Kauko Valtteri
aina kysyy, mikä on tilanne Mikkelissä noin 7:45? Ja minä vastaan:
14°C, 981hPa, Suht.kosteus 56%, tuuli 10m/s
lounaasta, sademäärä 2mm (mutta lisää tulossa), Aurinko nousi 04.05.
Aurinko laskee 22.27. Päivän pituus: 18 h 21 min. - tulihan tämä nyt
selväksi?
Vanha kansanperinne tosin tuntee toisenlaisia ennusteita: "Jos aamulla
on pihassa lätäköitä, niin yöllä on satanut vettä". Koska tämä blogi
alkoi vasta 15.7., niin laitan tähän toisen, heinäkuun alkua koskevan
säätiedotuksen: "Jos Marian päivänä harakka hangella hyppelee, niin
maassa on lunta". Itse kyllä luotan enempi näihin mittareihin ja
ennustamisen jätän meteorologeille. Tosin on yksi ennuste, minkä
minäkin osaan laatia. Minä nimittäin tiedän tarkalleen millainen sää
tulee olemaan, mutta en tiedä sitä, missä se esiintyy. Palataan
sääasioihin sitten kun tapahtuu jotakin dramaattista. Mikkelissä on
ollut tapana vierailla ainakin yksi trombi kerran kesässä, katsotaan
nyt mutta
ei toivota pahinta.
Kuten tuosta säätiedotteesta huomasitte, niin tästä päivästä tuli
sitten sellainen kylmälle ja tuuliselle
sadepäivälle sopiva sisätyöpäivä. Tapahtui kuten tuossa jäljempänä
mainitulle suosikilleni: tuli oikea Nalle Puhin tuulipäivä.
Ajattelin ensin ilahduttaa Teitä ihan oikealla ruokareseptillä, siis
sellaisella jolla ruoka onnistuu niistä tarpeista, mitä sattuu
löytymään komerosta tai lähikaupasta, eikä tarvitse lähteä mihinkään
gourmet kauppaan. Mutta kuinkas kävikään.
Piti heti aamupäivällä ottaa
käsittelyyn yksi
hengentuote jota sitten testasin erilaisissa olosuhteissa. En aloita
mitään
ohjelmoinnin peruskurssia tällä foorumilla, mutta valotan sen verran
taustaa, että nettisivujen tekemiseen ja ohjelmointiin kuuluu kiinteänä
osana sen tekeleen testaus erilaisissa koneissa ja erilaisissa
ympäristöissä, kotimaassa ja
ulkomailla. Ja siinä testauksessa minulla sitten menikin melkein koko
torstai päivä. Miten niin melkein, no onneksi iltasella tuli tämä
sydänystävä
kylään ja repi minut irti koneesta.
Muutoin näissä testitilanteissa (ja stressitilanteissa) yritän
noudattaa esikuvani Nalle Puhin mietelausetta:
"Jotta näyttäisin aivan rauhalliselta, hyräilen pari kertaa
pimpeli-pom niin kuin miettisin mitä sitten tehtäisiin".
Tämän neuvon ansiosta olen vielä hereillä ja virkeänä, vaikka kello
onkin jo aika paljon. Lupaan sen reseptin sitten huomiseksi, koska nyt
aikani menee tähän
testivehkeen virittämiseen. Laitan hieman samanlaisen koneen yöksi
toimimaan kuin oli siinä ensimmäisen osan keittiön pöydällä. Jauhakoon
siellä sitten testiä kaikessa rauhassa, minä nukun ja katsotaan sitten
aamulla kuinka siinä kävi. Tästä tuli Teille hyvät kuulijat ja lukijat
hieman tylsä päivä, kun minulla oli kaikenlaista entiseen ammattiin ja
nykyiseen harrastukseen liittyvää tekemistä. Ymmärrän, että se
harmittaa.
Ai niin. Meinasi kokonaan unohtua. Sain sitten sen digiboxi testin
tehtyä.
Siellä ne kaikki sarjat nyt ovat kiintolevyllä. Tuli vain eteen
seuraava ongelma: pitäisi saada ne tallenteet jonnekin muualle talteen.
Sillä näiden digivehkeiden kanssa on ihan sama ongelma kuin muidenkin
tietokoneiden kanssa: tallennuskapasiteetti on aina rajallinen ja tila
loppuu kuitenkin joskus kesken! Mitä ihmettä teen 60 (kuudenkymmenen
tunnin) digitallenteella, enhän minä ressukka ennätä niitä kaikkia
koskaan katsomaan!
Tätä osaa kirjoitettaessa onkin jo
perjantai aamu, noin
5:30 ja
Minna on kiekuun äänessä. En vaan millään malta olla
heräämättä näihin kiekuu lähetyksiin vaikka olisin valvonut myöhäänkin,
taidan olla hurahtanut;)
Tämän siivoamisen kanssa on nyt tultu samanlaiseen tilanteeseen kuin
sen kauppareissun kanssa. Nyt ei enää tarvitse siivota vaan tänään on
pakko siivota. Muuten täällä huushollissa kohta kompastuu. Vaikka osa
asunnosta näyttääkin jonkun mielestä lohduttomalta sekamelskalta, niin
kyllä minä yritän pitää huolen, että jonkinlainen siisteys sentään
vallitsee. Imurointi, lattioiden moppaus, pölyjen pyyhkiminen ja
kukkien kastelu on muistettava ainakin kerran viikossa. No joo, kyllä
noille yrteille tulee annettua vettä hieman useamminkin.
Muutoin perjantaista tuli sellainen monitoimipäivä. Sillä aikaa kun
koneet jauhoivat testiään, minä siivosin ja pesin pyykkiä. Tuo koneiden
kanssa puuhastelu on siitä helppoa, että välillä ne voi laittaa
tekemään jotakin tähdellistä, ilman että siihen tarvitsee itse puuttua
ja istua vieressä vahtimassa. Samalla voi sitten hoitaa näitä
pakollisia huushollitöitä.
Monitoimipäivään kuului myös kaupungilla pyörähtely. Piti viedä yksi
vekotin takuuhuoltoon ja samalla jäi aikaa myös torilla vierailuun.
Käytän aina paikallisliikennettä keskustan reissuihin. Kesällä ne
ajavat tosin vain tunnin välein, mutta juuri sopivasti, että ennättää
takaisin samalla kyydillä. Paluumatkalla voi sitten käydä marketissa
täydentämässä jääkaapin valolle kavereita.
Tästä seuraakin, että ajattelin tehdä viikonlopun menuksi yksikertaisen
miehen yksinkertaista
keittoruokaa. Periaatteessa en oikein pidä perunoiden kuorimisesta,
mutta kun taas tuli puhuttua läpi pään ja luvattua.
- kuoritut perunat tai makaronit kiehumaan. Laitan joskus molemmat,
tulee täyteläisempi soppa.
- seuraavaksi sekaan parsakaali-kukkakaali-porkkana pussi, ilman
muovipussia ;)
- hetken päästä sekaan 2 dl tomaattimurskaa, valkosipulilla maustettuna
- kuullota pari sipulia pannulla ja heitä keittoon
- varalta vielä pari raakaa valkosipulinkynttä murskattuna joukkoon
- jos käytän jauhelihaa, niin tässä välissä sitä voi ruskistaa pannulla
--- myös suomalainen perusvihannes, lenkkimakkarakin menettelee. Sitä
voi hieman paahtaa pannulla ilman öljyä.
- mausteeksi kasvisliemikuutio ja riittävästi musta- ja valkopippuria.
Suolaa tuskin tarvitaan.
Antaa kiehua niin pitkään, että perunat ja kasvikset ovat kypsiä mutta
eivät muusina.
En ole koskaan mitannut noita määriä, vaan sekoitellut ne saatavilla
olevan (puhtaan) kattilan koon mukaan.
Jos maustaminen meni oikein, niin syödessä tulee hiki. Kuten vanha
kokkikaverini sanoi: pippuripihvi on oikein maustettu, kun syödessä
nousee otsalle 8mm hikikuulia.
Koska viikonlopuksi on luvassa lämmintäkin, niin valmistamme samalla
mukavan janojuoman.
- keitä noin 1l vettä
- hauduta vedessä 3-4 kpl teepusseja riittävän aikaa tai valmista
haudutettu tee muulla tavalla
- lisää 2-3 rkl hunajaa
- 1 rkl inkiväärijauhetta
Anna teen jäähtyä ja laita sen jälkeen yöksi jääkaappiin viilenemään.
Laita samalla jääpalapussit pakastimeen.
Aamulla sinulla on valmiina piristävä ja terveellinen janojuoma
jääpalojen kera.
Se siitä perjantai illan satamakonsertista sitten. Se olikin siirretty
paikalliseen ravintolaan "säävarauksella". En kyllä ymmärrä miksi. Ilma
oli huomattavasti parempi kuin viikko sitten, ei edes satanut. Turhaan
raahauduin satamapaviljongille, sain vain kuulla tylyn uutisen. Sitten
meillä virisi kumppanin kanssa pienimuotoinen väittely asiasta:
menemmekö kuuntelemaan musiikkia sinne ravintolaan vai ei? Itse olisin
ollut menossa koska nykyjään nämä "kapakatkin" ovat jopa savuttomia,
mutta en saanut häntä puhuttua mukaan. No ei sitten. Tuli enempi tai
vähempi hiljainen televisioilta ;)
Kas vain. Nyt onkin jo
lauantai ja aamukuudelta
pakkasta on vain +10°C. Muuten on ihana aamu. Kello on 6:00 ja on ihan
hiljaista. Kuulasta ja kirkasta, taivas on ihan sininen. Sinne vaan
parvekkeelle aamukahville. Hieman joutuu laittamaan vaatettakin päälle.
Ei näy vielä pääskysiä, lienevät nukkumassa. Onko nyt sittenkin menossa
joku ilmastonmuutos kun heinäkuussa on aamut samanlaisia joita
normaalisti on totuttu näkemään vasta elokuun lopussa. Siis kumpaan
suuntaan tämä ilmasto onkaan nyt muuttumassa?
Muistan hyvin ne elokuun lopun sumuiset aamut Jyväskylän liepeillä,
jolloin puoliksi työn takia sain olla mukana suurajojen maailmassa.
Pikataipaleen varrelle kokoonnuttiin jo varhain aamulla tai jo
edellisenä iltana. Aamulla saattoi olla vielä niin sumuista, ettei
juuri eteensä nähnyt. Kyllä nytkin odotan elokuun ekaa viikonloppua
innoissani, vaikka ei paikanpäälle enää tule lähdettyä. Radio Suomi ja
Radio Keski-Suomi lähettävät aivan ajantasaista tulospalvelua ja muuta
mukavaa juttua koko viikon.TV:stä voi sitten katsoa koosteen päivän
tapahtumista.
Minulla on mukavia muistoja sekä varsin erikoisiakin
valokuvia niiltä ajoilta, mutta ne ovat diakehyksissä. Silloin 1980
-luvun lopulla ei vielä tiedetty digikameroista mitään, mutta minä
harrastin valokuvausta ihan tosissani. Kinofilmikamera oli aina
jossakin laukussa mukana ja yleensä matkoilla löytyikin hyviä
luontokohteita kuvattavaksi. Reissasin silloin myös järjestelmien
asennustyössä ympäri suomea, joten maisemaa riitti. Diakuva-arkisto
pitäisi siirtää CD-levylle, mutta se vaatisi diaskannerin vuokraamisen
ja rutkasti aikaa. Onhan näissä valokuvausliikkeissä toki palvelua
tarjolla, mutta tuppaa vielä olemaan kallista.
Tämän lauantain vakioihin kuuluvat myös F1 aika-ajot. Vaikka minulla
nuo digivehkeet ovatkin, niin olen niin suivaantunut tähän
maksukanavien painostukseen, etten ole tahallanikaan ostanut mitään
kaapelikortteja. Sen sijaan seurailen näitäkin kisoja netin kautta,
ilmaiseksi.
Siellä on aivan ajantasainen tulospalvelu viralliselta Formula One
sivuilta.
Olen myös aina ollut näiden saksalaisten poliisisarjojen ystävä. Kettu,
Siska, Kahden keikka ja nyt uutuutena TV2:n puolella Tonavan
jokipoliisit. Ne ovat juuri sen verran lyhyitä ja yksinkertaisia, että
ilman suurempaa keskittymistä niitä jaksaa seurata toisellakin
korvalla. Jotenkin täysimittaisten elokuvien viehätys on hiipunut. En
ole aikoihin enää tavannut sellaista elokuvaa, jota olisin jaksanut
loppuun saakka seurata ilman nukahtamista. No hyvä on, minä tunnustan.
Siirryin iltasella katsomaan lopun jokipoliiseista makuuhuoneen
puolelle ja enhän minä loppua nähnyt siitäkään. Jossakin vaiheessa
yöllä suljin television ja vaihdoin Radio Suomen taajuudelle.
Viikonloppu on viikonloppu ja sunnuntai aamunakin kävi sitten miten
kävi.
Nyt
sunnuntaina onkin jo huomattavasti mukavampi aamu. Lämmintä
heti aamusta ja parempaa luvassa. Ilmapuntarikin kipuaa vain ylöspäin.
No nyt kyllä kävi niin, että ilman kiekuun aamuherätystä meni
nukkuminen aina aamukahdeksaan. Pitikin mennä ääneen kehumaan tätä
sisäisen kellon tarkkuutta. Yritin jopa noudattaa normaalia
sunnuntaivakiota, avaraa luontoa televisiosta, mutta nukahdin taas
uudelleen. Nyt kun kello on jo yli kymmenen olen vasta kunnolla
hereillä. Suotakoon tämä nyt kerran pari kuukaudessa anteeksi.
Yritän sitten formuloiden jälkeen lähteä taas hieman etäämmälle tästä
huushollin osoitteesta, jotta saisitte hieman laajempaa perspektiiviä
tähän asuinympäristöön. Lopulla viikkoa ja lauantainakin oli
enimmäkseen näitä sisätöitä, eikä tullut juurikaan ulkona liikuttua.
Paitsi ne pakolliset kauppareissut.
Tänään pitäisi tehdä sitä sun tätä.
Tässä samalla kun kuuntelen YLE Teemalta Robert Moogin muotokuvaa, niin
tuli mieleen, että omakin kitara kaipaisi viritystä ja hieman
käsittelyä. Kuten viulun niin akustisen kitarankin sointi tahtoo
kadota, jos sillä ei pitkään aikaan soiteta. Siis kun sanoin että
kuuntelen TV:stä muotokuvaa tarkoittaa se, että herra Moog oli hän,
joka kehitti syntetisaattorin, näiden nykyisten sähkösoittimien
esi-isän. On hän ollut jonkinlainen Pelle Peloton aikanaan ja
ensimmäinen "sähköurku" olikin enempi puulaatikko, joka oli tehty
samanlaisesta puusta kuin ruumisarkut ;) Vasta myöhemmin kaikkien
nappuloiden sekaan liitettiin kosketinsoittimista tuttu näppäimistö.
Sitten lisää. Pitäisi vaihtaa keittiön laboratorioon uusi
testiympäristö. Siivota hieman ylimääräisiä piuhoja pois jaloista,
imuroida matolta tinalankojen pätkiä, jne... mutta mitäpä tässä turhaan
hätäilemään. Ei ne tavarat tuolta mihinkään katoa ja minä mahdun tänne
sekaan ihan mainiosti. Ja kuten olen jo sanonut: minkä voit jättää
tänään tekemättä, niin... Tämän ainakin jätän suosiolla ensiviikolle.
Onhan nyt kuitenkin sunnuntai.
Eikö ole ihme juttu. Kun on kysymys huushollitöistä, siivoamisesta,
tiskaamisesta ja sellaisesta, niin koko ajan keksii kaikkea muuta kivaa
tekemistä. Kun tässä nyt yritän kaikin tavoin vältellä huushollitöitä,
niin tuli
mieleeni, että voisin samalla esitellä yhden harrastuksistani,
musiikin, tietokoneiden ja valokuvauksen lisäksi. Se on toisaalta hyvin
lähellä, mutta silti niin kaukana. Sitä ehkä selittää parhaiten
seuraava kuva:
Eihän tämä minun putkeni linnunradalle
yletä, mutta odottelen taas pimeitä ja pilvettömiä täydenkuun öitä,
jolloin pääsen kiekumaan kaukoputken kanssa parvekkeelle. Jos oikein
haluaa tarkkaan nähdä on mentävä ulos kaupungin valosaasteesta,
jonnekin kukkulan laelle tiirailemaan. Että tällainen kuuhullu, vielä
kaiken muun lisäksi. Kyllä
Galileo Galilei
oli melkein yhtä fiksu hemmo kuin professori Hajamieli: rakensi
itselleen 1600-luvun alussa oman kaukoputken, jossa oli IN ja OUT,
mutta kuten professorin
vimpaimella, sillä ei voinut keittää puuroa. Ehkä siksi, että
kaukoputki ei varsinaisesti ollut Galilein oma keksintö, vaan perustui
jonkun Hollantilaisen linssihiojan piirustuksiin. On ihan mukava kun
näitä saa nykyjään ostettua kaupasta valmiina, eikä tarvitse itse
rakentaa.
Anteeksi vaan, mutta nyt on poistuttava hetkeksi tekstin äärestä ja
avattava formula sivut
selaimeen. Muuten myöhästyn lähtökiihdytyksestä. Kisa alkakoon. Oho! Ja
kisa loppukoon. Sade sitten pilasi
koko touhun ja lopulta Kimin Ferrari hajosi.
Meille tulikin näin yllättäen aikaa palata tähtitaivaalta takaisin
maanpinnalle ja lähteä
kauppareissulle. Eipä tarvitse heti arkiaamusta hikoilla ostosten
kanssa. Kierrämme samalla tuolta Naisvuoren kautta, niin näytän Teille
huushollin paikan hieman kauempaa. Kuitenkin huomattavasti lähempää
kuin tuo Sagittarius. Matkaa lienee noin 1890m, linnuntietä.
Tuossa etualalla olevan valkean kerrostalon oikealla puolella näkyy
Saimaa ja Savilahti. Siinä rannalla on se satamapaviljonki, jossa
viimeksi
perjantaina yritin käydä. Lahden toisella puolella, sillan takana on
huushollin ruokavarasto ja siellä jossakin metsikössä tämä oma koti
kullan kallis.
Näin alkaa taas uusi viikko ja on
maanantai. Olipa hyvä, että
tuli sunnuntai iltana käytyä kaupassa. Nyt ulkona on jo tosi kuuma.
20°C varjossa ja 28°C parvekkeella. Eikä kello ole kuin 9:00.
Aamukahvikin tuli nahkasta läpi heti kerralla. Mittausteni mukaan yö
on tosin ollut aika kylmä, reilusti alle +10°C, taas.
Pitää mennä ennen päiväkeittoa hetkeksi parvekkeelle imemään aurinkoa.
Tiedättehän, tämä oma pikkuinen tähtemme noin 149,6 miljoonan
kilometrin päässä.
Voi että, siitä vetypallosta olisi kovin paljon kerrottavaa, mutta voi
olla että Te kyllästyisitte. Muistan kuitenkin lukeneeni, että
auringonpilkkujen lisäksi siitä
saa ainakin D-vitamiinia ja että se kulkeutuu elimistöön ihon kautta.
Se on hyvä, sillä silloinhan parvekkeella voi olla rauhassa silmät
kiinni.
Viime viikon testaus- ja monitoimipäivien sijaan ajattelin tehdä tästä
viikosta hieman rauhallisemman. Sitä varten suomennan teille
nyt erään savolaisen kansanperinteen näkemyksen sellaisesta viikosta,
jonka toivoisin nyt olevan edessä: laiskan viikko! Käännän sen siksi
suomeksi,
että muutoin ei toinen puoli kansakuntaa ymmärtäisi tästä yhtikäs
mitään. Ja
elekee nyt aidot savolaiset loukkaantuko vaikka en taaskaan noudata
alkuperäistä
murretta.
- maanantai menee maatessa
- tiistai siinä sivussa
- keskiviikko ei ole kenenkään työpäivä
- torstain työllä ei kukaan elä
- perjantai on lauantain aatto
- se vasta oikean pyhän pitää, joka ei tee lauantainakaan mitään
Siispä. Istu kiireemmäksi aikaa ja jos on oikein kiire niin mene maaten.
Tämä oli siis äitini vanhaa kansanperinnettä keskisestä
suomesta Vesannolta. Toivoisin, että tässä tietokoneistuneessa ja
hektisessä
maailman menossa olisi joku, joka todella vielä noudattaisi tätä
perinnettä.
Katsotaan pystynkö siihen edes itse.
Mukavaa ja leppoisaa viikonalkua kaikille.
T- Jorma